Leikkuupuimuri ei yllättäen hidastele

Jouni Korhonen (jouni.korhonen a kalt.fi), 25.5.2016

Kuorma-auto perävaunuineen ajoi kauniina syyspäivänä Porista Tampereelle. Aurinko paistoi takaa ja liikenne oli vilkasta. Kuljettaja ei joko huomannut tai ei reagoinut ajoissa samaan suuntaan kulkevaan leikkuupuimuriin vaan joutui hätäjarrutukseen. Perävaunu meni linkkuun vasemmalle kaistalle. Vastaan tullut henkilöauto väisti perävaunun mutta törmäsi kuorma-autoon. Sen kuljettaja onneksi ei kuollut vaan selvisi ”vain” luunmurtumilla ja pitkällä sairaalareissulla.

Käräjäoikeuden tuomiossa, jota Vaasan hovioikeus piti oikeana eikä ottanut jatkokäsittelyyn (30.11.2015), kuorma-auton kuljettaja vetosi siihen, että tilanne oli täysin yllättävä. Leikkuupuimuri oli yhtäkkiä pysähtynyt tien oikeaan laitaan ja siksi hän oli lähes törmännyt sen perään. Lisäksi leikkuupuimurista oli hänen mielestään puuttunut hitaan ajoneuvon kolmio. Onnettomuus oli silkka vahinko eikä hän ollut vastuussa tapahtuneesta, tai henkilöauton kuljettajan kärsimistä vammoista.

Käräjäoikeus sanoi että höpö höpö. Tietysti vähän hienommilla termeillä. Äkkijarrutuksen tarve ei tullut yllättäen. Leikkuupuimuri oli tullut tielle jo puolisen kilometriä ennen törmäystä. Se oli 1974 valmistettu, nykymitassa pienikokoinen, vain kolme metriä leveä. Pienikään leikkuupuimuri ei silti ole varsinaisesti vähäinen ja lähes huomaamaton kohde, kun ilma oli kirkas eikä aurinko häikäise. Hitaan ajoneuvon kolmio ei vaikuttanut asiaan. Oikeus jätti kohteliaasti sanomatta, että jos raskaan liikenteen kuljettaja ei päivällä näe kokonaista leikkuupuimuria ilman hitaan ajoneuvon kolmiota, näkökyky voisi olla paikallaan tarkastaa pikaisesti.

Leikkuupuimuri oli ajanut oikea eturengas reunaviivan päällä, siis osittain pientareella ja niin reunassa kuin mahdollista. Sen huippunopeudeksi oli ilmoitettu 20 kilometriä tunnissa. Raskas yhdistelmä oli ajanut tavallista matkanopeutta, siis alle 89 km/h. Sen kuljettajan olisi tullut hiljentää ja varautua lähes pysähtymään siinäkin tapauksessa, että leikkuupuimuri olisi edellä hurjastellut jopa kahta kymppiä.

Ehkä onnettomuus aiheutuikin lopulta siitä, että leikkuupuimuri oli pienen näköinen ja vain parisen metriä varsinaisen ajokaistan puolella. Yhdistelmän kuljettajan ajatuksissa tämä oli helppo väistettävä eikä vaatinut hidastamista. Tai ehkä hän ajoi niin lähellä edellä ajavaa, ettei yksinkertaisesti nähnyt mitä sen edessä oli. Kuljettaja vain teki pahan arviointi- tai ajovirheen, joita valitettavasti jokaiselle voi joskus sattua. Rangaistus oli 50 päiväsakkoa, ei siis kohtuuttoman kova.

Oman vastuun kiertäminen ei tässä onnistunut. Kuten tieliikennelaissa lähes runollisesti lausuntaan, ajoneuvon kuljettajan ’on noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi’. Voiko tätä selvemmin sanoa!



Takaisin