Työaikaa ei pidä sopia vaan määrätä

Jouni Korhonen (jouni.korhonen a kalt.fi), 1.11.2015

Olipa kerran pieni yritys, joka tarvitsi kuljettajan jakelutyöhön. Sopiva ehdokas oli yksinhuoltaja ja toivoi että voisi lapsen hoitoon viennin takia aloittaa aamuisin kello 7.30. Muu firman väki oli lastauslaiturilla jo viideltä tai viimeistään kuudelta, mutta ratkaisu kuitenkin löytyi.

Työnantaja oli joustava mies ja järjesteli asioita. Löytyi keräilykyytejä, jotka eivät muihin autoihin mahtuneet, ja niitä ehti lähteä viemään muiden jo lähdettyä. Kuten myöhemmin oikeudessa kuultiin, hän sanoi: ”Työt alkaa kyllä kuudelta. Sovitaan että tulet toistaiseksi kello puoli kahdeksaan, niin kauan kuin se toimeksiantajalle ja asiakkaille sopii. ” Lyötiin kättä päälle. Muita ei ollut kuulemassa. Työsopimukseen ei kirjoitettu työajasta mitään.

Onnellista työntekoa viisi kuukautta. Sitten tuli vakava liikennevamma, josta vuoden toipumisaika. Kun työntekijä palasi seuraavana vuonna töihin, kuljetettavaa oli enemmän ja reitit muuttuneet. Nyt kaikkien kuljettajien piti tulla kuudeksi ja ajaa portista ulos viimeistään kello 7.00. Muuten ei tarvitsisi kohta lähteä ollenkaan, jos kyydit tulisivat perille myöhässä.

Työntekijä ei suostunut. Hänen kanssaan on erikseen sovittu, että hänen työaikansa alkaa klo 7.30 ja se oli kiveen hakattu. Sama se mitä toimeksiantaja tai asiakkaat tarvitsevat. Aikaisempi päiväkoti olisi löytynyt, mutta ei tytön hoitopaikkaa voinut vaihtaa. Hänhän ei tule kuudeksi töihin. Näin tapahtuikin viikon ajan, miestä ei näkynyt kuudelta, minkä jälkeen työnantaja katsoi työsuhteen purkautuneeksi.

Työntekijä haastoi kuljetusyrityksen oikeuteen. Nyt tietysti luulette, että maalaisjärki ja oikeus voittivat. No tuota... Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat, että kello 7.30 töihin tulemisesta oli erikseen sovittu työsuhteen yhtenä ehtona. Työnantaja ei voinut lähteä tuota omin päin muuttelemaan.  Kuljetusten ja asiakkaiden tarpeet eivät vaikuttaneet asiaan. Tuomittiin laittomasta irtisanomisesta yli 8 tuhannen korvaus ja vastapuolen kuluja 9 tuhatta. Korkein oikeus ei antanut valituslupaa.

Mitä tästä opimme? Työntekijän toivomasta työajasta ei saisi koskaan mennä sopimaan vaan se pitäisi työnantajan aina yksipuolisesti määrätä. Mieluiten vielä kirjallisesti. Pois joustot, turhat neuvottelut ja maalaisjärjen käyttö, siitä voi joutua vaikeuksiin.  Tervetuloa oikeuksiemme viitoittamalle tielle,  tätä kautta suoraan menneen maailman työelämään!



Takaisin