Sota asfalttikaistaleen herruudesta

Jouni Korhonen (jouni.korhonen a kalt.fi), 8.10.2015

Pysäköinninvalvoja, huoltomies ja taloyhtiö kävivät Turussa pari vuotta sitten kovaa kamppailua, saako talon omalla ajoluiskalla pysäköidä vaiko ei.  Pysäköinninvalvojan mielestä yksityisellä maalla kaupungin keskustassa muodostui jalkakäytävään rinnastettavaa jalankulkualuetta, jonne parkkimaksuja sai mennä määräämään, koska alueella liikkui paljon ihmisiä. Korkein hallinto-oikeus ratkaisi, että katualueen jatkaminen samalla asfaltilla ei tehnyt taloyhtiön pihasta sakotuskelpoista tiealuetta (KHO:2014:175). Samalla KHO linjasi, ettei ole olemassa ’jalkakäytävään rinnastettavaa’ kulkureittiä yksityisen kiinteistön sisällä. Tällä ratkaisulla muutettiin aikaisempaa soveltamiskäytäntöä, jonka mukaan pelkkä yksityisen alueen käyttö yleisesti jalankulkuun saattoi tehdä alueen tieliikennelain mukaiseksi tieksi.

Kuten tiedetään, jalkakäytävälle pysäköinti ei ole sallittua edes tavaran lastaamista tai purkamista varten, mikäli se haittaa jalankulkua. Tällä kadulla oli ainakin kolmimetrinen jalkakäytävä, jonka päälle huoltofirman auto ei ollut pysäköitynä vaan heti sen taakse; ’ylimääräiselle’ luiskalle, jota pitkin autot eivät ajaneet. Paikalla oli taloyhtiön laittama pysäköintikieltomerkki, mutta taloyhtiö ei ollut pyytänyt Turun pysäköinninvalvojaa piha-alueelleen sakottamaan.

Taloyhtiötä sakko tietysti vietävästi harmitti, kun sakon saanut oli taloyhtiön oma huoltomies, jolle oli erikseen ja nimenomaan annettu lupa pysäköidä tuolle paikalle työskennellessään talossa. Pysäköinninvalvoja taas ajatteli sakottavansa talossa käyvien ihmisten tiellä seisovaa huoltoautoa ja merkitsi rikkeen syyksi ’pysäköinti jalkakäytävällä’.

Hallinto-oikeudessa pysäköinninvalvoja huomautti, että vaikka huoltomiehen käyttämä paikka olikin taloyhtiön omalla alueella, viereisestä ravintolasta ihmisten tulee päästä vapaasti kulkemaan kadulle päin.  Pysäköinninvalvojan mielestä asfaltoidusta luiskasta tulee siten jalkakäytävään rinnastettavaa aluetta, kun ihmiset siitä usein kulkevat, olipa maakaistale kenen omistuksessa hyvänsä. Siksi hän ei tarvitse kiinteistön omistajan pyyntöä tai lupaa tulla sakottamaan, jos tuollaiselle talon alueella kulkevalle väylälle pysäköidään.

Hallinto-oikeus suvaitsi olla eri mieltä. Laissa ei tunneta jalkakäytävään rinnastettavaa aluetta. Vaikka paikassa oli kiinteistön laittama pysäköintikieltomerkki, taloyhtiö ei ollut pyytänyt pysäköinninvalvontaa tulemaan alueelleen. Sakkoa ei voitu määrätä.  Sakon kannalta ei ollut merkitystä, kulkivatko jalankulkijat tuon paikan kautta vai ei.

Myös korkein hallinto-oikeus hylkäsi parkkisakon. Ennakkopäätöksen mukaan jalkakäytävä ei voi muodostua vain sillä, että ihmiset yleisesti kulkevat jossakin paikasta yksityisen taloyhtiön pihamaalla. Jalkakäytävä on tietoimituksessa nimenomaan ihmisten kulkuväyläksi erotettu, virallisen kadun tai tien osa.

Tämä tapaus on ammattilaisille pieni mutta merkittävä ennakkopäätös. Jos kiinteistön omistaja sallii, saa kulkuneuvon pysäköidä vaikka aivan kiinni jalkakäytävään, kunhan auto mahtuu kokonaan kiinteistön puolelle. Täysin riippumatta kiinteistöllä kulkevien ihmisten määrästä ja kulkureiteistä, pysäköinninvalvoja ei voi omalla päätöksellään laajentaa toimivaltaansa viralliselta katualueelta yksityisen taloyhtiön alueelle.



Takaisin